Aseistariisuntaa

Uusia ampumaratoja ollaan tälläkin hetkellä kiireen vilkkaa puuhaamassa Uudellemaalle sen jälkeen kun Kivikon hanke meni puihin. Aseharrastajalobbyn päämäärätietoinen toiminta on selvästi kantanut hedelmää, kun vielä kouluampumistenkin jälkeen kyseistä vapaa-ajanviettomuotoa uskalletaan pitää jonakin kansalaisvapautena, josta ei tule tinkiä vaikka olisi kyse elämästä ja kuolemasta. Ampumaratoja ollaan rakentamassa niin laajoille, yhtenäisille metsäalueille kuin Helsinkiinkin.

Kaupunkiin rataa suunniteltaessa on asiassa kai edes se laiha lohtu, että paikalle pääsee joukkoliikennevälineellä. Eri asia sitten on, haluanko ampumaharrastajan roudaavan asettaan ruuhkabussissa vai citymaasturinsa takakontissa. Harrastajien itsensä mielestä aseiden säilyttäminen harrastuspaikassa lukkojen takana on turvatonta - itse näkisin, että kyllä ne siellä pysyvät kun kerran alan liikkeissäkin.

Ampumarataa, tai oikeastaan kokonaista ampumaurheilukeskusta, ollaan suunnittelemassa myös Vantaan Petikkoon luonto- ja virkistysarvoiltaan tärkeälle alueelle. Vaikka alueelle kuinka rakennettaisiin maavalleja ja luodit keräiltäisiin automaattisesti pois, aiheuttaa harrastus väistämättä melua ja liikennettä.

Pidän oikeastaan hieman vastenmielisenä puhumista ampumisesta urheiluna, vähän samalla tavoin kuin jos puhutaan moottoriurheilusta. Minulle urheilusuoritus on jotain sellaista, mikä ei sisällä uhkaa ympäristölleen, ei ihmisille eikä luonnolle. Jos sitä tähtäämistä nyt kuitenkin on aivan pakko harrastaa, niin mikä ihme estää puuhan välineillä, jotka eivät väärinkäytettynäkään vahingoita? Ei kai muu kuin se, ettei hommassa sitten olisi sitä testosteronin kyllästämää jännittävyyttä, mikä potentiaaliseen voimankäytön mahdollisuuteen liittyy.

*****

PÄIVÄN HYVIS: Ystäväni osallisuus CMI:n työntekijänä Nobelin rauhanpalkinnossa. Niin ja onhan ex-pomonikin kyseisen puljun hallituksen jäsen, ja minulla sitä kautta tuntumaa mukavan porukan hyvään työhön.

PÄIVÄN PAHIS: Hiekkaharjun talonvaltaajat saivat lähteä