Suomen luonnonsuojeluliitto palkitsi tänään tutkija Outi Ampujan hiljaisuuden eteen tehdystä työstä (olenko minä ainoa, jonka mielestä palkinnon ja sen saajan nimen välillä on tietty ristiriita... :) ). Vihreät ovat yrittäneet saada Uudenmaan maakuntakaavaan sitkeästi hiljaisuusmerkintöjä, toistaiseksi ikävä kyllä huonolla menestyksellä. Toistaiseksi hiljaiset alueet on hyväksytty vain Satakunnan kaavaan, ja sielläkin vain lähinnä suojelualueille. Myös Vantaa on kartoittanut hiljaisia alueitaan.
Hiljaisuus on aliarvostettu olotila, jonka todellisen merkityksen tajusin vasta vietettyäni pari viikkoa philadelphialaisessa slummissa, jonka jatkuva, vuorokauden ympäri jatkunut "tausta"melu ylitti mitä todennäköisimmin jatkuvasti 80 desibelin kipurajan. Voi vain arvata, kuinka jatkuva äänisaaste vaikuttaa asukkaiden stressinsietokykyyn saati kuuloon. Suomessakaan täysin äänetöntä ei ole missään Jyväskylän eteläpuolella.
Nykyihminen pakenee meluun - hiljaisuus ja sen tuoma mahdollisuus pysähtyä ja ajatella voi pelästyttää päivittäisen oravanpyörän pyörryttämän. Hetken päästä olo kuitenkin rauhoittuu ja stressi vähenee helpommin kuin minkään meditointimusiikin avulla. Suosittelen kännykätöntä ja iPoditonta retkeä ruskaiseen syysluontoon, jonka hiljaisuuden keskeyttää vain variksen satunnainen rääkäisy ja lehtien kahina kumisaappaita vasten.
*****
PÄIVÄN HYVIS: SLL:n Hiljan päivän vinkit
PÄIVÄN PAHIS: Geenimanipuloitu ruoka hiipii suomalaisiin jääkaappeihin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti